maanantai 12. helmikuuta 2018

Paprika-anime

Olin jo pitkän aikaa eri tutuiltani kuullut suosituksia Paprikasta. Kukaan ei oikein osannut kuvailla elokuvaa ja sen salaperäisyys alkoi kiinnostaa koko ajan enemmän. Vuoden vaihteessa löysin Paprikan Netflixistä ja katsoin sen viimeinkin.


Paprika on Satoshi Konin ohjaama anime vuodelta 2006. Lyhyesti Paprika on elokuva unista. Kaikki muu tarvittava selviää kyllä, kun alat katsoa.
Aluksi minä häikäistyin. Paprika on tavoittanut todella taitavasti unen tunnun kohtauksiinsa. "Juuri tällä tavalla minunkin uneni toimivat!" minä ajattelin.


Jossain kohtaa elokuvan unikohtaukset alkoivat tuntua koko ajan ahdistavammilta ja minun oli pidettävä taukoa katsomisen välissä. Olisin toisaalta halunnut jatkaa eteenpäin ja tietää, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Mutta Paprikan todentuntuisen järjetön maailma tuntui tulevan liian todelliseksi, sen epäennustettavuus ja säröily alkoi tulla hankalaksi nauttia. Tiedostan, että olen herkkä katsoja ja erityisesti unet teemana vaikuttavat minuun vahvasti. Jouduin miettimään, haluanko jatkaa elokuvaa vai jättää sen kesken. Lopulta päädyin kokeilemaan vielä kerran.


Tauon jälkeen keskityin kannustamaan päähenkilöitä ja olemaan edes yrittämättä tuoda mitään järkeä unien hulluun maailmaan. Aluksi olin koittanut aktiivisesti ratkaista unien merkityksiä ja pitää niitä käteenmahtuvan kokoisina. Voin luvata, että siitä ei tule mitään, joten ei kannata edes yrittää.


Kun opin suhtautumaan elokuvaan uudella tavalla, nautin siitä paljon. Leffan loputtua piti kuunnella lopputekstit viimeiseen riviin asti kaikkea sulatellessa.


Elokuva jätti avoimeksi monia kysymyksiä, erityisesti monet toistuvat teemat jäivät pyörimään mieleeni. Mitä olivat perhoset? Mitä nukke symbolisoi? Varmasti monia pohdintojeni kohteita selkeyttäisi jo se, että tuntisin japanilaista kulttuuria. (Minua saa siis tulla taas sivistämään, jos jollain on tietoa asioista!)
Juoni ei sinällään minua yllättänyt. Erityisesti tarinan antagonisti tuntui hyvin tavanomaiselta, tai tyypilliseltä. Ehkä olen nähnyt liikaa samankaltaisia hahmoja. Muiden henkilöhahmojen suhteissa oli kuitenkin paljon aivan uudenlaista raikkautta ja hahmoista alkoi välittää elokuvan edetessä. Erityisesti Paprikaa aloin kannustaa mielessäni.


Ärsyttävää oli silti se, kuinka vähän naishahmoja oli verrattuna mieshahmoihin, ja miten tarinan maailma suhtautui naisiin. En koe, että elokuva itsessään halvensi naisia, mutta hahmot tarinan sisällä kyllä. Alan olla lopen kyllästynyt näkemään sitä kaikkialla.




Oli miten oli, Paprika kestää varmasti useamman katsomiskerran ja palaan varmasti joskus sen pariin uudestaan. Elokuvan maailma oli valtava kuin uni. Uskon, että elokuvasta tulee kerran toisensa jälkeen löytämään yhä uusia ja uusia kiinnostavia puolia ja yksityiskohtia.


Paprika on kuin välähdys alitajuntaa, joka ei kysy, eikä jää kertomaan merkityksiään.






Lähteet ja lisää kaikenlaista:


Tarkistusta nippelitietoihin hain iki-ihanasta Wikipediasta: Paprika (2006 film), https://en.wikipedia.org/wiki/Paprika_(2006_film), viitattu 12.2.2018


Paprika Netflixissä: https://www.netflix.com/fi-en/title/70065105, viitattu 12.2.2018.


Satoshi Kon on ohjannut myös mm. Tokyo Godfathers -animen, jota suosittelen Paprikan ohella tosi lämpimästi!



2 kommenttia:

  1. Paprika on kyllä hyvällä tavalla omituinen elokuva ja sen katsomiseen pitää tietyllä tavalla asennoitua. Se kuitenkin on kutkuttava ja välillä hypnoottinenkin elokuva.

    Olisi kiva kuulla omia ajatuksiasi Tokyo Godfathersista, joka on itselle yksiä rakkaimpia elokuvia :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja sori kun vastaan näin rujosti myöhässä!

      Oi, syksyllä itse asiassa suunnittelin kirjoittavani Tokyo Godfathersista, mutta muut aiheet lopulta jyräsivät sen alleen. Täytyypä katsoa jos löytäisin vielä muististani riittämiin huomioita leffasta tekstiä varten. Tai sitten katson sen vain uudestaan, on se sen arvoinen ainakin. :)

      Ihana kuulla, että Tokyo Godfathers on sulle tärkeä elokuva!

      Poista