maanantai 13. marraskuuta 2017

Kunnes tapaan toisen Johnin - Pocahontas II

Disney alkoi 90-luvulla tehdä omille animaatioklassikoilleen pikkubudjetin jatko-osia, ja oman osansa tästä sai myös vuoden 1995 elokuva Pocahontas. Jatko-osa Pocahontas II - matka uuteen maailmaan on vuoden 1998 elokuva, ja jatko-osille tyypillisesti saanut paljon kuraa niskaansa.

Myönnettäköön, ettei syyttä. Elokuvan animaatiojälkeä on monessa kohtaa varsin surkuhupaisa katsella. Varsinkin kun sitä vertaa kauniisti animoituun Pocahontas-elokuvaan, on myötätunnot huipussaan. Kyllä, pääneito Pocahontas näyttää jatko-osassaan erilaiselta kuin alkuperäisessä elokuvassaan, ja toisen päähenkilön, John Rolfen ihonväri näyttää lähes koko ajan siltä kuin hän olisi noussut kuolleista. Animaatio on halpaa ja nopeasti tehdyn näköistä. Myönnän täysin, että elokuva ei ole mainittavan laadukas. En kuitenkaan takerru nyt virheisiin ja puutteisiin, sillä elokuvassa on eräs erikoinen seikka tahdon siitä nyt kertoa.

Tämä on yksi vanhoja postauksiani, mutta halusin nostaa sen uudelleen esiin. Tämä on puolustuspuhe Pocahontas II:lle.
Pocahontasin jatko-osaa on mollattu siitä, että Pocahontas tuntuu unohtaneen täysin kaikki puheensa John Smithille, lähinnä sen kaiken "ikuisesti" -jutun. Sillä tässä jatko-osassa tapahtuu harvinainen juttu Disney-elokuvalle: päähenkilöneito eroaa edellisestään ja rakastuu uuteen mieheen.

Jotkut Pocahontasin fanit haluaisivat unohtaa koko kirotun kakkososan, joka murskaa ajatuksen Pocahontasin ja Smithin ikusesta rakkaudesta. Klassikkoelokuvassa Pocahontas lupaa Smithille tämän lähtiessä: "Tapahtui mitä tahansa, olen aina sinun. Ikuisesti." Sen sijaan jatko-osassa Pocahontas löytää uuden englantilaismiehen John Rolfen, surtuaan ensin John Smithin (luultua) kuolemaa. Lopulta Pocahontas kuitenkin löytää Smithin, mutta onkin rakastunut jo Rolfeen. Lopputulos: hän jättää Smithin, jolle vannoi rakkauttaan!

Minusta se on oikeastaan aika mahtavaa.

Disneyn leffoissa käsitellään hyvin vähän eroja, tai ylipäätään elämää ensirakastumisen jälkeen. Disneyn-elokuvien onnistuneen rakkaussuhteen voi sanoittaa kutakuinkin näin: "onnellisena elämänsä loppuun asti". Siihen ei sovi missään nimessä ainakaan "kunnes hän löytää toisen Johnin". Jos ero tapahtuu, se johtuu traagisesta kuolemasta tai muusta onnettomuudesta. Mutta miksei hyvä suhde voisi päättyä eroon?

Minusta on kauhea ajatus, ettei eroon johtanut suhde olisi voinut olla vaikka koko maailman suurin rakkaustarina. Se, että rakastaa toista ei kerro sitä, pitääkö toisen rinnalla elää silloinkin kun ei enää ole sama ihminen, eikä siihen rinnalle vain sovi. Elokuvassakin Pocahontas sanoo eräässä kohdassa isänsä antamalle korulle "se ei sovi tänne enää".

En tällä tarkoita tietenkään sitä, että ratkaisu suhteen ongelmiin olisi ero. Mutta en halua tuomita eroon johtaneita suhteita epäonnistuneiksi. Ero saattaa olla suurin pelastus, jonka suhteelle - ja rakastamalleen ihmiselle - voi antaa.
Huijasiko Pocahontas Smithiä sanoessaan olevansa aina hänen, ikuisesti?

Minusta nuo sanat jo ovat hyvästit. Ei lupausta siitä, että he koskaan enää näkisivät tai päätyisivät yhteen. Sanat ovat suunnaton kiitos ihmiselle, jonka kanssa on kokenut jotain ainutlaatuista, jota on rakastanut ja jota ei tule koskaan unohtamaan. Lupaus siitä, että sydämessään he kantaisivat toisiaan mukanaan, menivät minne tahansa. Uskon sataprosenttisesti että nuo sanat tulivat Pocahontasin sydämestä ja hän rakasti Smithiä - ja rakasti yhä vielä jatko-osassakin.

Mutta jatko-osassa Pocahontas on suuren muutoksen ja haasteen edessä. Ensimmäisen elokuvan aikana Pocahontas oli omassa maailmassaan, mutta nyt hänen täytyi lähteä kokonaan uuteen maahan, eikä hän tiennyt millainen ihminen hänen siellä tulisi olla. Hän kasvaa ja muuttuu elokuvan aikana, eikä se minusta ole paha asia. Myöhemmin huomataan, että muutos merkitsee kuitenkin sitä, että he ovat Smithin kanssa kasvaneet eri suuntiin. Se ei tarkoita, etteikö se mitä tapahtui heidän välillään aiemmin, olisi ollut aitoa. Mutta nyt, Pocahontasin kasvettua rauhanlähettilään tehtäväänsä ja Smithin innostuessa seikkailustaan ja omasta laivastaan, he ymmärtävät että suurin rakkauden osoitus jonka he toisilleen voivat antaa, on päästää toinen menemään.

"Tapahtui mitä tahansa, olen aina sinun. Ikuisesti."

Nollaako jatko-osa noiden sanojen voiman? Minusta ei. Ei millään tavalla. Nuo sanat olisi voinut lausua parvekkeella jatko-osan lopussa heidän erotessaan. Sen enempää ei kukaan voi luvata, kuin että rakkaus jäisi aina toiselle ihmiselle.

Minusta on hienoa, että Disneyltä löytyy elokuva joka kertoo sellaisesta erosta, joka ei johdu siitä että kumpikaan olisi ääliö tai olisi huijannut toista. Olkoonkin että vain jatko-osa. Pocahontas ja Smith kaiken lisäksi hoitivat eron hyvin kauniisti. Minusta on hienoa että tässä elokuvassa annetaan lupa muuttua, erota, ja rakastua uudelleen.








Lähteitä ja lisälukemista

Jos sinua kiinnostaa lukea lisää Pocahontasin hahmosta, suosittelen lämpimästi kaksiosaista tekstiä Aranan Missing Link -blogissa. Teksteistä löytyy hyviä huomioita myös Pocahontas II:sta. Pääset niihin tästä: Prinsessapäiväkirjat: Pocahontas, osa 1 ja osa 2.
Jos sinua taas kiinnostaa lukea ylipäätään animaatioelokuvien jatko-osista, niin löysin aiheesta Eläköön kuvat! -blogista erään postauksen muutaman vuoden takaa.

10 kommenttia:

  1. Minä en pitänyt John Smithin vaihtumisesta John Rolfeen, mutta se johtui siitä, että minusta Rolfe on luonteeltaan ärsyttävä, kun taas Smith on ollut lempisankareitani Disney-elokuvista.
    Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi siitä, että on hyvä asia, että on olemassa animaatioelokuva, jossa pariskunta eroaa - eikä ollenkaan riitaisasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo varmasti vaikuttaa tosiaan paljon että kumman miekkosen puolella on, ainakin jos toinen on vieläpä ollut yksi lempihahmoista. Minä taas pidän enemmän Rolfesta ja se ehkä vaikuttaa myös ajatukseeni että on ihan okei, että Pocahontas ja Smith menivät eroamaan. Voin vain kuvitella jos toisessa osassa ei esim Rolfea olisi ollutkaan, vaan sen sijaan Smith olisi ollut se, joka valitsee toisen naisen - olisin ehkä pitänyt kuviosta silloin vähemmän, sillä minulle Pocahontas on niin tärkeä hahmo.

      Poista
  2. Erittäin kaunis teksti ja olen sen kanssa täysin samaa mieltä. Tätä jatko-osaa en olekaan nähnyt kuin kerran sen ilmestyessä, ehkä uusinta olisi paikallaan vaikka en koskaan ole fanittanut Pocahontasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos ja kumarrus, kyllä pisti hymyilyttämään. :) Ja kiva kun kommentoit! Jos katsot Pocahontas II:n niin tule toki kertomaan mitä tykkäsit. Itse on vähän hankala ajatella mitä pitäisin leffasta jos en olisi nähnyt sitä niin monta kertaa lapsena, joten olisi mielenkiintoista tietää miltä se näyttää noin (lähes) ensi kertaa katsovan silmin. :)

      Poista
  3. Pocahontas II toden totta on ainoa, joka käsittelee eroamista varsin realistisesti ja draamattomasti. Ajatus, että kakkososa kokonaan vesittäisi Pocahontaksen lupauksen on kieltämättä aika radikaali, mutta ehkä joillekin faneille on vain vaikea sulattaa rakkaustarinan murtumista, kun Disneyn viehätykseen kuuluu tällainen romanttinen fantasia ikuisesta rakkaudesta :D En ole ikinä Pocahontas II:seen mieltynyt (enkä ole sitä välttämättä edes nähnyt kokonaan... Muistikuvat ovat hataria) mutta ihan kivaa että Disneyllä on leffa jossa todetaan että suuret rakkaustarinat voivat päättyäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta että katsoessa Disney-leffaa on tietyt oletukset millaisia tarinoita ne ovat ja jos juuri sellaisia tahtoisi nähdä, voi tuntua kummalliselta että koko juttu onkin ihan eri tavalla, eikä esimerkiksi sitä ikuista onnellista (yhteistä) loppua löydykään.

      Lueteltuani edellisen postauksen kommentteihin klassikoita joita en ole nähnyt, voin vain todeta että ei mikään ihme jos et ole nähnyt (ainakaan kokonaan) tätä jatko-osaa. Minä en ole nähnyt niistä melkein mitään... :D

      Pohdin vielä että mitä jos jonkun muun klassikon pari erotettaisiin, ja olisipa kyllä aika erikoista jos esimerkiksi Frozen 2:ssa Anna ja Kristoff eroaisivat. Hmm. Kuka tietää?

      Poista
    2. Olisipa aika julma veto Kristoffin ja Annan erottaminen ;) Ehkä Disney uskalsi erottaa Pocahontaksen ja John Smithin koska heistä ei koskaan tullut "oikeaa paria" vaan väliin jäi valtameri. Ja periaatteessa tässähän on sekin, että historiallinen Pocahontas nai miehen nimeltä John Rolfe.

      Poista
    3. :D Niinhän se olisi. Jep ehkä tuo on noin, että pari joka oli jo tavallaan erotettu voitiin erottaa lopullisestikin, varsinkin kun Pocahontas oikeastikin päätyi yhteen Rolfen kanssa.

      Mutta olisipa jännää jos Kristoff ja Anna yllättäen erotettaisiin! En ole kyllä ihan varma olisiko se minusta niin kivaa, mutta mielenkiintoinen ratkaisu se olisi ainakin! Hui.

      Poista
  4. Minä näin Pocahontas 2:n pienenä, ja muistan tuolloin rakastuneeni elokuvaan, erityisesti John Rolfeen. John Smith ei ole minusta koskaan ollut vetävän näköinen (anteeksi!), ja pitkätukkainen kuumistus oli tervettä vaihtelua minulle. Muistan, kuinka äitini ja kaverini mielestä oli väärin, että Pocahontas sai uuden miehen, mutta minä pidin tuolloin Rolfen puolia.

    Mutta se oli silloin. Nykyään fanitan enemmän John Smithiä, ja hänen ja Pocahontasin tarina klassikossa on vain niin kaunista katseltavaa. Mielipiteeni on siis muuttunut täysin. Täytyy kyllä tosin sanoa, etten ole Pocahontas 2:sta nähnyt sitten lapsuuteni päivien. Voihan olla, että jos sen näkisin nyt uudestaan, ihastuisin uudestaan John Rolfeen? Nykyään mielipiteisiini vaikuttaa tosin paljon enemmän animaation kuvan laatu, kuin lapsuudessa, joten voi olla, että John Smith pitäisi sittenkin paikkansa ykkösmiehenä. Ei voi tietää ennen kuin katson elokuvan uudestaan!

    Hyvä teksti taas, jess! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa että sinäkin pidit Rolfesta! Smithin ja Pocahontaksen tarina on kyllä huippukaunis, eikä Smithkään pöllömpi tapaus ole, mutta jos jatko-osa otetaan puheeksi niin olen aina Rolfen puolella. Pienempänä fanitin molempia, mutta kyllä pitkätukka lopulta veti pidemmän korren.

      Jatko-osan yleinen laatu on tosiaan vähän huono, mutta kannattaa katsoa, ainakin jos olet aiemminkin tykännyt. Ja jos katsot niin kerro sitten saiko Smith pitää paikkansa ykkösmiehenä! :D

      Ja vielä ison iso kiitos, mahtavaa jos tykkäsit! :)

      Poista