maanantai 9. lokakuuta 2017

Susilapset ja muita kuulumisia

Susilapset on Mamoru Hosodan kolmiosainen manga, joka julkaistiin suomeksi vuonna 2016. Manga pohjautuu tekijän omaan elokuvaan Susilapset vuodelta 2012. Kiinnostuin mangasta luettuani siitä joitain arvosteluja ja nähtyäni elokuvan trailerin (itse elokuvaa en ole nähnyt). Luin mangan kaikki osat putkeen ja ne pitivät hyvin otteessaan. Lopulta Susilapset ei kuitenkaan sykähdyttänyt niin paljon, kuin olin kenties toivonut.


Tarina oli ihanan arkinen ja aito. Kenties susien ulkonäkö tässä mangassa oli vähän turhan häiritsevä minulle, joka en ole lukenut minkäänlaisia koiratarinoita, enkä ole tottunut katselemaan tämäntyyppisiä mangasusia. Ne olivat minusta jopa vähän koomisia, niinkin paljon, että se jo häiritsi lukemistani. Hiustenkaltainen harja susilla taisi olla minulle liikaa, vaikka toisaalta se toi hyvin ilmi, että kyse oli ihmissusista, eikä tavallisista susista. Ja tyytymättömyyteni ei kyllä rajaudu vain mangassa esiintyviin susiin, en muista oikein missään sarjakuvassa tai animaatioelokuvassa nähneeni sutta, joka olisi ulkonäkönsä puolesta minusta jotenkin miellyttävä tai sykähdyttävä. Monet esim. Disneyn susista ovat varsin kummallisen näköisiä (kulahtaneita, muhkuraisia, omituisen värisiä, tai muuten vain erikoisia).

Olen muuten monesti miettinyt julkaistessani mielipiteitäni mangoista ja animeista, että voinko sanoa ääneen kaikkia mieleeni tulevia asioita. Kajoanko johonkin, mistä en oikeasti tiedä mitään? Ärsytänkö joitain susia rakastavia mangalukijoita sanomalla, että minusta ne näyttävät huvittavilta? Ja kirjoitettuani joitain asioita tai huomioita mangoista ylös, pohdin miten hölmöltä ajatukseni saattavat kuulostaa jollekulle sellaiselle, joka on törmännyt mainitsemaani asiaan jo monista eri kulmista, vaikka se minulle olisi aivan uusi (koska koko mangan ja animen maailma on minulle vielä kovin uutta ja ihmeellistä).

Kun aiemmin kirjoitin tätä blogia, käsittelin lähes ainoastaan Disneyn tuotantoa, mitä nyt vähän Pixaria ja DreamWorksiakin, ja vähän myös Studio Ghiblia. Olen tässä tänä syksynä postaillessani monesti miettinyt, pitäisikö vain palata tutuille urille puhumaan asioista, joista minulla on oikeasti paljon tietoa, eikä yrittää sorkkia jotain, mihin en ole kuin vasta tutustunut.

Paha sanoa, mitä itselle nyt pitäisi vastata. Koitan kirjoittaa niistä aiheista, mistä minulla tekstiä helposti tulee ja yritän suodattaa mielestäni pois olon, etten saisi puhua asioista, joista en tiedä kaikkea. Luulen, että olen ainakin hetkeksi sanonut Disneysta jo kaiken sanottavani, joten tahdon kaivaa uusia maita. Ja haluan myös sanoa, että tarkoitukseni ei tosiaan ole loukata ketään ja koittakaa kestää jos sanon jotain tosi typerän huvittavaa, haha! Minua saa myös sivistää, siitä ilahdun aina eniten.

Oli miten oli, Susilapset oli piirretty kauniisti. Tarinan rakenteessa parasta oli se, että siinä sai seurata perheen matkaa pitkän ajan. Tarina ei ole suuri ja eeppinen, lähinnä kaunis ja hiljainen. Joissain kohdissa jäin selkeästi kaipaamaan asioiden tarkempaa käsittelyä. Tapahtumien pureskelu ja kokeminen jäi lähes täysin omalle vastuulleni. Hahmoihin oli vaikea päästä sisälle, mutta pienenä tarinana tämä oli oikein kaunis.

Alkuasetelmissa olisi kyllä ehdottomasti ollut potentiaalia enempäänkin. Olisi mielenkiintoista nähdä, onko Susilapset elokuvana enemmän minun mieleeni. Mamoru Hosodalta tuli noin vuosi sitten Suomenkin teattereissa esitetty Poika ja peto, josta pidin, joten asetelma ainakin lupaa hyvää.





PS: Kuten aiemmassa postauksessani mainitsin, minulla on tällä hetkellä meneillään elokuvaopiskelijoiden lyhytelokuvien kuvauksia, joissa olen mukana erilaisissa työtehtävissä. Niistä johtuen torstaisia julkaisuja ei tule nyt vielä kahteen viikkoon.

Viime viikolla oli ensimmäiset kuvaukset ja ne ovat nyt onnellisesti ohi. Olin äänitiimissä assistenttina ja tein myös kaikenlaista juoksupojan hommaa silloin kun ehdin. Kuvaukset olivat ulkona, sää oli varsin oikullinen ja koko päivä oli seisomatyötä (johon tällainen laiskistunut animaattori ei ole kovin tottunut). Näin ollen väsymys painaa päälle, mutta onneksi välissä oli viikonloppu ja tämän viikon kuvaukset toteutetaan täysin sisätiloissa (mitä luksusta!).


Väsymyksestä huolimatta olen tyytyväinen, että olen animaattoriudestani huolimatta päässyt mukaan elokuvapuolen opiskelijoiden töihin. Tekee hyvää saada vaihtelua tavanomaiseen super-itsenäiseen (ja suhteellisen yksinäiseen) väkertämiseen koneen ääressä.


Tämä postaus oli aikas sillisalaattia tällä kertaa, katsotaan mitä saan ensi viikoksi aikaan, kun on vielä toisetkin kuvaukset takana.


Olisi muuten hienoa kuulla sinusta jotain. Miten olet eksynyt blogiini, mitä sinulle kuuluu ja mikä on lempivärisi? Olen tänä syksynä kirjoittanut vähän jotenkin jäyhemmin, ikään kuin itselleni vain, mutta minusta olisi ihana kuulla, keitä siellä on lukemassa ajatuksiani!







Lähteet ja lisälukemista


Susilapset julkaisutiedot tarkistin osoitteesta https://tokio.fi/manga/susilapset, viitattu 9.10.17.

2 kommenttia:

  1. Älä suotta ota paineita siitä mitä kirjoitat. Vaikka olet ilmeisesti eksynyt animen ja mangan pariin vasta hiljan, niin on tekstejäsi on ollut mukava lukea. Sanon tämän nyt sellaisen suusta, jolla taustaa animen ja mangan parissa yli 10 vuotta :). Animen ja mangan maailma on kuitenkin niin laaja ja täynnä länsimaalaisesta animaatiosta poikkeavia asioita, jotka oikeasti oppii käsittämään sekä sisäistämään vasta muutaman harrastusvuoden jälkeen. Jotkin harrastuksen alkutaipaleella hulluilta tuntuvat asiat saavat paljon enemmän järkeä, kun animen ja mangan parissa on viettänyt enemmän aikaa. Japanilaiseen kulttuuriin tutustuminen auttaa huomattavasti paremmin ymmärtämään joitakin asioita, jotka ovat kytköksissä japanilaiseen ajattelumalliin. Jos sinulla on jotain ihmeteltävää, niin tule ihmeessä juttelemaan twitterin tai blogini kautta: Keskustelen ja selitän mielelläni asiasta, jos haluat jutella. Jatka vain samaan tahtiin ja kirjoita sellaisista asioista joista tykkäät! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana kommentti! Sori, etten ole päässyt aiemmin vastaamaan!

      Joo, pelkästään jo mitä enemmän mangaakin esimerkiksi kesän aikana luki (kun oli aikaa, heeh), sitä paremmin monia asioita ymmärsi, myös animen puolelta. Japanilaisesta kulttuurista olisi kyllä mielenkiintoista ottaa selvää, en tiedä siitä paljoakaan.

      Ja kiitos! :)

      Poista