torstai 21. syyskuuta 2017

Kun naishahmot lyövät

Kun aloitin täällä blogissa ensimmäistä kertaa, tämä oli aihe, josta halusin kirjoittaa aivan ensimmäisten joukossa, aihe, joka osaltaan vaati minut aloittamaan koko blogin pitämisen. Lupasin jokin aikaa sitten uudessa aloituspostauksessani, että nostaisin vanhoista teksteistäni merkittävimmät uudestaan esille, ja tässä on se, joka on minulle kaikkein rakkain, ja joka aiheutti silloin paljon keskustelua. Vanhat kommentit ovat edelleen myös luettavissa. Olen käynyt koko tekstin uudestaan läpi ja koittanut syventyä aiheeseen yhä paremmin.


Nykyään animaatioelokuvissa näkyy yhä enemmän naishahmoja, jotka ovat omatoimisia, kekseliäitä ja vahvoja. Se on mahtavaa, minä pidän tästä uudesta suunnasta jossa hahmoille on alettu antaa enemmän syvyyttä ja tarttumapintaa. Naisetkaan eivät enää vain lauleskele ja päädy miesten pelastamiksi. Mutta nyt he lyövät.
Räyhä Ralfin kersantti Calhoun on yksi lempihahmoistani, mutta karkkinauhakohtausta vihaan.
Osuvin esimerkki asiasta löytyy mielestäni Disneyn Räyhä-Ralf -elokuvasta, kohtauksesta, jossa kersantti Calhoun ja Fixari-Felix joutuvat Nesquik-juoksuhiekkaan. Löydät kohtauksen YouTubesta osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=rzOp_ysu4_w. Kohtauksessa hahmot putoavat upottavaan kaakaojauheeseen. Felix menee paniikkiin ja alkaa pyristellä upottaen heitä yhä nopeammin kaakaoon. Calhoun lyö häntä saadakseen hänet lopettamaan. Heidän yläpuoleltaan kuuluu naurua ja yllä kasvavasta karkkipuusta laskeutuu karkkinauhoja seuraamaan hulvatonta tilannetta. Felix vaatii kersanttia lyömään häntä useita kertoja kasvoihin, jotta karkkinauhat tulisivat vielä alemmas. Karkkinauhat nauravat kuollakseen ja laskeutuvat kiinnostuneina niin lähelle, että hahmot pääsevät niitä pitkin lopulta pois kuopasta.


Mikä tässä ja muissa vastaavissa kohtauksissa sitten minusta on väärin, tai pahasta? Yleensähän nuo kohtaukset on tarkoitettu hauskoiksi, animaatiolle hyvin tyypillisiksi slapstick-huumorin hetkiksi, joille ei ole annettu edes paljon painoarvoa, tai koitettu vaikuttaa katsojan arvoihin. Tässäkin Nesquik-kohtauksessa Calhoun ei lyö "pelkästä lyömisen ilosta" tai satuttaakseen tai alistaakseen Felixiä, mutta kohtaus tuntuu siltä, että se on otettu mukaan elokuvaan juurikin siitä lyömisen ilosta.


Mielestäni ongelmallista on juuri se, että väkivalta on vitsi. Voisin puhua tunteja pelkästään slapstickin käyttämisestä animaatiossa, mutta yritän keskittyä nyt vain animaationaisiin ja heidän käyttämäänsä väkivaltaan. Ongelma ei ole siinä, että se on nainen joka lyö elokuvassa miestä. Huonoksi jutun tekee juuri se, että se on vitsi, joka naurattaa.


Ollessaan vitsi se viestittää sitä, että miehen kokemaa väkivaltaa naisen taholta ei tarvitse ottaa vakavasti, eikä naisella ole voimaa oikeasti satuttaa miestä. Toisin sanoen: se on okei, jos nainen lyö miestä. Vieläpä sellaista hahmoa, joka on hänen ihastuksensa tai rakkauden kohde elokuvassa.


Tämä saa minut niin vihaiseksi. Miksi ketään on oikein lyödä? Miksi omaa rakastaan on oikein lyödä? Jos tilanne olisi päinvastainen, elokuvan julkaisseelta studiolta menisi maine, ohjaajasta tulisi työtön ja asiasta nousisi valtava kohu.


Ja niin sen minusta pitäisi olla näissäkin tapauksissa.


Miksi on hyväksyttyä pitää yllä stereotyyppisiä ajatuksia siitä, että nainen ei pysty satuttamaan miestä, tai että parisuhdeväkivalta tarkoittaa aina jotain, mikä kohdistuu naiseen - että toisin päin sitä ei ole olemassakaan?


Väkivaltaisuuden käsitteleminen ei ole huono juttu. Minusta esimerkiksi elokuvan Lilo ja Stitch pikkutyttö Lilo on ihana hahmo senkin jälkeen kun hän on käynyt päälle ja purrut toista lasta. Kohtaus ei ole vitsi, vaan osa tarinaa, ja kertoo myös siitä, kuinka heidän pienellä rikkinäisellä perheellään on ihan liian isoja ongelmia kannettavaksi kahdestaan isosisko Nanin kanssa. Totta kai se näkyy pienen tytön käytöksessä.


Mutta tässä esimerkissä väkivallan käyttäjä on lapsi, eikä kohtauksen tarkoitus ole edes olla hauska. Vakivaltaa nimenomaan käsitellään, eikä käytetä huvittavana elementtinä.


Kaksin karkuteillä -elokuvassa on kohtaus, jossa Tähkäpää lyö torniinsa tunkeutuneen tuntemattoman miehen, Flynnin, paistinpannulla tajuttomaksi. Tähkäpää ei ole ikinä nähnyt muita kuin kasvattiäitinsä, joka on juuri opettanut, että miehillä on torahampaat. Tähkäpää säikähtää ja lyö puolustaakseen. Tämän vielä ymmärrän. Kohtaus kuitenkin johtaa siihen, että Tähkäpää mitä moninaisemmin ja entistä väkivaltaisemmin tavoin runnoo Flynnin kaappiin. Alussa Tähkäpää käyttää väkivaltaa puolustaakseen, mutta sitten väkivalta muuttuu vitsiksi.


Miusta on hyvin mautonta, että kukaan menee lyömään ketään vitsin takia. DreamWorksin elokuvan Viisi legendaa lopussa Hammaskeiju lyö jo kukistettua elokuvan pääpahista, maassa makaavaa Pitchiä. Hammaskeiju heittää Pitchille kolikon ja sen jälkeen lyö häneltä hampaan irti. Nerokasta ja tökeröä.
Entä jos tilanne olisi näin päin?

Vahvin naishahmo länsimaisessa animaatioissa on minusta ehdottomasti Pocahontas. Hän ei lyö ketään. Hän ei käytä väkivaltaa estäessään sodan syttymisen. Hän menee väkivallan väliin ja lopettaa sen. Toki myös Pocahontasissa esiintyy slapstick-huumoria, mutta se on sentään rajattu pois päähahmoista. Elokuva on mitä vaikuttavin juuri siksi, että rohkeudella, viisaudella ja uskomalla omaan voimaansa, Pocahontas estää sodan syttymisen. Väkivaltaa ei tarvita. Vahva osaa olla käyttämättä sitä.


Aivan niin kuin Frozenissa Annakin osoitti vahvuutensa asettumalla väliin Hansin yrittäessä surmata Elsan. Tässä tilanteessa hän olisikin voinut käydä Hansin kimppuun. Mutta sen sijaan hän asettui suojaamaan siskoaan, ja se on minusta aivan juuri niin mahtava kohtaus, minä sitä hehkutetaan.


Kaikki muuttuu parhain päin. Hans on kukistettu ja Elsa palauttaa kesän. Sitten Anna lyö Hansia, lyö niin lujaa, että Hans lentää laivan laidan yli mereen. En väitä, etteikö Hans olisi ansainnut sitä. Hän huijasi Annaa, jätti hänet kuolemaan ja yritti tappaa Elsan anastaakseen koko kuningaskunnan itselleen. On siinä aihetta rangaistukseen. Mutta tässä loppukohtauksessa Hans ei enää uhannut heitä ja oli kai sanomattakin selvää, että seuraamukset teoistaan hänelle oli jo tulossa.


Olen lukenut, että kohtauksessa alun perin Kristoffin piti lyödä Hansia, mutta elokuvan tekijät päättivät antaa kunnian Annalle. Olen kuullut myös, että päätöksestä on annettu paljon kiitosta. En voi ymmärtää tätä.


Jos tarkoitus on tuoda tasa-arvoa ja vahvoja naishahmoja elokuviin sillä, että nainenkin saa lyödä, hämmästyn yhä enemmän elokuvantekijöiden logiikkaa. Millä tavalla väkivallan lisääminen luo tasa-arvoa? Miksei sen sijaan tuoda elokuviin yhä laajempaa hahmokavalkadia, suurella sydämellä tehtyjä hahmoja, jotka edustavat eri vähemmistöryhmiä ja luonteenpiirteitä - edustavat ihmistä?


Minusta olisi hienoa, jos naisten väkivaltaisuuden sijaan elokuviin koitettaisi tuoda mukaan herkkiä mieshahmoja, joiden annettaisi sanoa, että sattuu.










Lähteet


Tuosta Räyhä Ralfin Nesquik-hiekkakohtauksen toisesta (paremmasta) puolesta oli mainio kirjoitus englanniksi täällä: http://draqua.tumblr.com/post/45680067954/so-lets-talk-about-the-nesquick-sand-scene-in, viitattu 14.9.17.


Slapstick-huumorin käsite löytyy hyvin ytimekkäästi selitettynä Wikipediasta, jos termi ei ole vielä tuttu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Slapstick, viitattu 14.9.17.


Kuvat: Vilhelmiina, Pyörivä nuoli, 2017

13 kommenttia:

  1. Sinulla on mielenkiintoiselta vaikuttava blogi. Lisäsin sen lukulistalleni. ;)

    En ole oikeastaan ennen ajatellut tuota pahan tyypin lyömistä. Luulen, että se ajatellaan hauskaksi, koska naiset ajatellaan yleensä siksi "heikommaksi" osapuoleksi ja kun tämä "heikompi" lyö "vahvempaa", se on huvittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos kommentistasi ja mahtava kuulla! :)

      Joo, minua on aina hämmentänyt myös miten niin isossa osassa esimeriksi tyypillisiä "hyvät vastaan pahat" elokuvia nämä hyvät saavat tehdä vaikka mitä pahaa, mutta sama toiminta pahalta on kauheaa ja brutaalia. Esimerkiksi Taru sormusten herrasta, jossa örkkejä saa nistiä niin paljon kuin lystää, koska no nehän on vain iljettäviä örkkejä.

      Mutta joka tapauksessa tervetuloa lukijaksi! Laitoin sinun blogisi ylös ja käyn tutkimassa sitä kun seuraavaksi kerkeän. :)

      Poista
  2. Enpä ollut aiemmin tajunnutkaan, että animaatioissa naiset ovat olleet viime aikoina aiempaa väkivaltaisempia. Joten hyviä huomioita, varsinkin tuo, että naisten väkivaltaisuudeta tehdään usein vitsi. Se taitaa olla 2000-luvun elokuvien juttu ja mieleeni juolahti, olisikohan Shrek-elokuvien Fiona yksi tämän trendin aloittajista. Elokuvassa Fiona taistelee ainakin Robin Hoodin joukkoa vastaan ja kohtauksesta on tehty tarkoituksella huvittava. Siinä vitsaillaan elokuvien hupsuille kung fu -liikkeille ja näytetään kuinka yllättynyt Shrek on Fionan taistelutaidoista. Shrek on aika pitkälle kuin parodia Disney-elokuvista, joten luulisi elokuvan tekijöiden ottaneen väkivaltaisuuden mukaan juuri siksi, että se oli yleisölle uutta ja yllättävää. Voi olla, että vitsiä on käytetty jo aiemmin (ehkä enemmän näyteltyjen elokuvien kohdalla), mutta Shrek tuli ensiksi mieleen näistä vähän varhaisemmista animaatioista.

    En ole tosiaan aiemmin tajunnut kiinnittää tähän ilmiöön juuri huomiota, mutta Kaksin karkuteillä -elokuvassa Tähkäpään väkivaltaisuus on välillä vähän häirinnyt. Ainakin minun tekee vähän pahaa katsoa kohtausta, jossa Tähkis tunkee Flynniä kaappiin (varsinkin se kohta, jossa hän tökkii Flynnin sormia yksi kerrallaan takaisin kaapin sisään). Kohtauksessa tuo tilanne viedään niin överiksi, että siitä tulee vähän mieleen vanhan ajan lyhärit, joista monet olivat myös melkoisen väkivaltaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo Flynnin ruhjominen näyttää kyllä tuskaisen kivuliaalta ja ainakin itse aina valmistaudun siihen kauheaan paistinpannun kumaukseen ennen sen tuloa kuin Tähkäpää olisi lyömässä minua itseäni. Ja ne sormet, auts auts auts. Hitsi kun en tajunnut käsitellä tuota kohtausta tekstissä, silloin mieleeni tuli pelkkä paistinpannukohtaus.

      Ja olipa hyvä pointti tuo että kenties Fiona aloitti tämän "suunnan". Sillä muistan että kun sen silloin ensimmäistä kertaa näin niin hämmästyin itsekin. Eikä mieleeni tule mitään aikaisempaa elokuvaa jossa nainen olisi yllättäen alkanut taistella tuolla tavalla vastaan.

      Tulipa tässä pohtiessani mieleen myös, että olipa väkivallan käyttäjä kuka vain, niin kärsijänä on lähes aina mieshahmo (jos siis väkivaltaa käytetään vitsinä).

      Kiitos pitkästä kommentista, hyviä pointteja! :)

      Poista
  3. Loistavaa, että otit tämän aiheen esille! Väkivaltaa ei mielestäni pitäisi esittää ollenkaan hyväksyttävänä asiana (poikkeuksena itsepuolustus tarvittaessa voimakeinoin). Kuten totesit, väkivaltaa voidaan kuitenkin leffoissa käsitellä. Mutta missään nimessä väkivaltaisten keinojen käytön ei pitäisi olla hauskaa (mutta esim. toimintaleffathan ovat nimenomaan viihdettä).

    Ajatuksia, joita tuli mieleen:

    Tähkäpää+paistinpannu –kohtauksesta tulee sellainen olo, että kyseessä on jo hätävarjelun liioittelu. Toki tilanne on Tähkäpään näkökulmasta varsin uhkaava (hänen taustansa tietäen). Mutta jos Tähkäpää olisikin nuori mies, ja torniin olisi kiivennyt kaunis neito..?

    En hyväksy ajatusta siitä, että naisten täytyisi olla aina vain empaattisia ja lempeitä, mutta aggression purkamiseen tulisi olla muita keinoja kuin lyöminen. Mahtavaa, että nostit vahvimmaksi naishahmoksi (oman Disney-supersankarini) Pocahontaksen. Vahvuus on sitä, ettei tarvitse turvautua väkivaltaan, vaan saa esitettyä asiansa muulla tavoin. Ja Frozenista: olisi ollut ihan paikallaan, että Anna olisi puhissut kiukusta kädet nyrkissä ja vaikka huutanut raivoaan ja pettymystään ääneen, mutta sitten hillinnyt itsensä ja jättänyt turvautumatta fyysiseen (tai henkiseen) väkivaltaan Hansia kohtaan.

    Yritetäänkö väkivaltaa käyttävät naiset esittää aktiivisina toimijoina? Että hei, prinsessat osaavat muutakin kuin lauleskella ja tanssia metsässä. Jos se on taustalla, niin väärät ovat keinot tasa-arvoistaa...

    Luulisi lasten mielestä olevan hämmentävää, että leffoissa hyvikset/supersankarit/naiset saavat lyödä pahiksia/miehiä, mutta heille kuitenkin opetetaan, ettei lyödä saa? Tosin jos pahis onkin nainen, sopiiko häntä lyödä? Kun mies lyö miestä, se on ihan fine, jopa kunniakasta? Kun nainen lyö miestä, se on hauskaa, tosin hieman vaivaannuttavaa? Kun mies lyö naista, se on raukkamaista (koska nainen on heikompi)? Kun nainen lyö naista, kyseessä on koominen kissatappelu...

    Lyömisestä tulee mieleen se, että mielenkiintoista on tietysti myös Disney-leffojen mustavalkoinen hyvä-paha-ajattelu. Jos hyväksytään se, että pahikset esitetään läpeensä pahoina, pahoja tekoja tekevinä, eikö ole erikoista, että hyvikset voivat olla väkivaltaisia, kostaa ja taistella pahuutta vastaan hyvis-statuksen siitä muuttumatta? (No, Disney on jenkkiläinen. Terroristit ovat pahiksia, ja hyvikset saavat kostaa ja ryhtyä terrorismin vastaiseen sotaan. Ei kai se ole ihme, jos tämäntapainen ajattelu näkyy animaatioissakin.) Mutta tästä varmaan kirjoitat myöhemmin lisää? :)

    Siina

    VastaaPoista
  4. Hei mahtavaa että olen herättänyt ajatuksia ^^

    Kiva kun kommentoit pitkästi, tosi hyviä pointteja. Joo, suurin tekijä on varmasti kulttuurien ero, joka tuo Disney-leffoihin tuon mustavalkoisen hyvät vastaan pahat asettelun. Siksi esimerkiksi pidän valtavasti Studio Ghiblin elokuvista, että pahalle osataan antaa anteeksi, eikä edes niin kutsuttu hyvyys ole mustavalkoista.

    Hehe, joo eiköhän tästä riitä kirjoitettavaa useampaankin kertaan, ainakin juuri tuosta Ghiblin erilaisesta maailmasta verrattuna länsimaiseen animaatioon kirjoittaisin varsin mielelläni.

    VastaaPoista
  5. Olen miettinyt aivan samoja asioita! Minua häiritsee myös se, miten usein länsimaisissa elokuvissa naiset läjäyttelevät litsareita miesten naamoille - ja sille olisi tarkoitus nauraa. Pienempänä en edes huomannut asiaa ja sorruin itsekin nauramaan naisten harjoittamalle väkivallalle, mutta myöhemmin etenkin tämä animaatioissa esiintyvä, lisääntynyt, huumoriksi tarkoitettu väkivalta on alkanut ahdistaa.

    Täytyypi lisätä blogisi lukulistalleni, niin mielenkiintoista pohdintaa tämä kirjoitus sisälsi! :)

    VastaaPoista
  6. Totta! Itsekään en lapsena osannut kiinnittää asiaan huomiota mutta nykyään se ärsyttää. Tosin jo lapsena noiden Paulankin mainitsemien vanhojen lyhäreiden väkivalta tympäisi ja nykyäänkin niitä katsoessaan tulee vain miettineeksi: miksi mä katson tätä? Väkivalta ärsyttää erityisesti kohtauksissa, jotka olisi hyvin helposti voitu tehdä - ehkä jopa vaikuttavammin - ilman sitä.

    Ja hei kiitos, kiva kuulla että kiinnosti! Tervetuloa lukemaan :)

    VastaaPoista
  7. Kannanpa korteni kekoon. Veikkaan, että Disney on seurannut viimevuosien elokuvatrendiä naisten harjoittaman väkivallan suhteen. En muista missään 2D animaatiossa olleen miehiä lyöviä naisia. Esmeralda muistaakseni sylki Frolloa kasvoille, ottaen huomioon että hänet melkein poltettiin roviolla, se ei mielestäni ollut kovin väkivaltaista häneltä.

    Frozen ja Kaksin Karkuteillä ja Räyhä Ralf ovat pitkälti huumoripainotteisia. Välillä tällainen huumoriaggressio ainakin itseä pitkästyttää. Tämä trendi animaatioissa voipi johtua nykyelokuvien trendistä missä naisilla on yhtä lailla perinteisesti miehillä pidettyjä ominaisuuksia (Kuten tappelunhalu) ja naisten huumori on roisimpaa (esim. Morsiusneidot elokuva, joka on jenkeissä tosi suosittu. Itse en kyllä yhtään ymmärtänyt mitä hauskaa siinä oli). Amerikkalaisena yhtiönä Disney on tietysti kulttuurisidonnainen. Jos verrataan Disneyn 90-luvun animaatioita 90-luvun live action elokuvien naispäähahmoihin ja ylipäänsä 90-luvun naisen asemaan ja naisiin liittyvään huumoriin länsimaissa eroja on paljon verrattuna nykypäivään.

    VastaaPoista
  8. ja kaikilla aiemmilla vuosikymmenillä mitä animaatiota on tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos korrestasi kekoon! :)

      Totta, tämä trendi on tullut vasta viimeisimpiin leffoihin ja sama trendi näkyy myös nykypäivän live action leffoissa. On totta että naisille on alettu antaa tavallisesti vain miehillä olleita ominaisuuksia, mutta minusta on harmi että asia ei ole oikeastaan lainkaan vielä toisin päin. Olisi hienoa nähdä vähän enemmän herkkiä mieshahmoja.

      Totta on myös tuo miten elokuvat heijastavat aikansa (ja maansa) kulttuuria, mikä näkyy selkeästi esimerkiksi Disneyn naishahmojen kehityskaaressa. Enkä olekaan kovin iloinen huomatessani että mukaan on nyt tullut naisten väkivaltaisuus. Onko se tavallista nykypäivänä vai jotain mitä elokuvantekijät haluavat antaa hahmoilleen?

      Poista
    2. Kyllä enemmän herkkiä mieshahmoja elokuviin!
      Itsestä tuntuu ikävältä varsinkin väkivallan arkipäiväistyminen huippusuosituissa sarjoissa (Game of thrones, walking dead) ja miten se heijastuu ihan pienten lasten ohjelmiin ja myös kaikenikäisille suunnattuihin elokuviin.

      Poista
    3. Jep, toivottavasti suunta muuttuu!

      Poista